Reserviupseerikoulutusta Suomessa

Seinällä on kuvia sotilaskodin vaiheista eri rakennuksissa.

Vuoden 1940 maaliskuun alussa esikunta- ja luokkarakennus keisarisaleineen pommitettiin. Tilalle rakennettiin ruokalarakennus, nykyinen sotilaskoti. Pikku Sotku korvasi esikunta- ja luokkarakennuksessa toimineen sotilaskodin.

Luokkarakennuksen tiiliä käytettiin Pikku Sotkun rakentamiseen.

Esillä on RUK:n kolmas lippu. 1., 2., ja 4. lippu ovat Sotamuseossa ja viides on käytössä, jonka sijoituspaikka on RUK:n johtajan virkahuoneessa. Lippu ja kunniamarssi toteutettiin kurssin 14 Oppilaskunnan toimesta.

Lisäksi aulassa on kaikki koulun johtajien kuvat. Esiin voidaan nostaa vaikkapa silloinen kapteeni Kosti Sundberg, jonka aikana kaikki saivat lähes saman koulutuksen yleispätevästi kivääri- ja konekiväärijoukkueiden johtajiksi. Everstiluutnantti Taavetti Laatikainen esikuntineen valmisteli linjajakoa, joka otettiin käyttöön everstiluutnantti Auno Kailan aikana. Kailan aikana käynnistettiin myös oppilastoiminnan alkuaskeleet. Samaan aikaan Charles Lindbergh lensi Atlantin yli vuonna 1927.

Eversti Veikko Linnakko oli viimeinen rintamaupseeri.

Eversti Pentti Airion aikana omaisten päivien, nykyisin läheisten päivien, toteuttaminen saatiin ideana kahden reservinvänrikin äidiltä, kesken eversti Pentti Airion ja everstiluutnantti Eero Laurin ruokailun, vuonna 1997.

Eversti Timo Pöysti on missi Essi Pöystin isä. Tällä saavutuksella ei moni eversti voi kehua!

Reserviupseeritutkinnon on suorittanut RUK:ssa yli 180 000 henkeä kurssin 254 loppuun mennessä. Kurssi 129 oli ensimmäinen, joka sai numeron lisäksi nimen, Polar.

Ensimmäsellä käytävällä voi tutustua eri versioihin joukko-osastotunnuksista, joissa on mm. Alvar Aallon suunnittelema tunnus omiin juhliinsa kurssilla 4. Siitä tuli niin suosittu, että se otettiin käyttöön sovellettuna RUK:n joukko-osastotunnukseksi. Miekat alaspäin ovat kuitenkin kansainvälinen tappion merkki. Miekat käännettiin myöhemmin ylöpäin, mutta ne jäivät vielä väärinpäin ristiin. Tätä virhettä ei enää korjattu. Ulompi ase kuuluu olla päällä vasemmalta ylös oikealle, kun asetelmaa katsoo merkin takaa eli oman sydämen puolelta.

Huomio kannattaa kiinnittää myös kuvaan Varvara Schantinista. Hänestä tuli rakas "pullamummo" kurssilaisten keskuudessa, korvaten välillä jopa äidin tai isoäidin hyvänä kuuntelijana ja neuvojana. Hän jopa lainasi rahaa upseerioppilaille ja seurasi heitä metsään saakka antaen opastusta konekiväärin oikeasta sijoittamisesta, kun kouluttaja oli poissa. Arvostetulle Varvaralle pystytettiin oma muistomerkki Kadettikoulun kadun varteen. Pienoispatsas löytyy Pahkajärvihallista.

Toisen käytävän puolessa välissä, oikealla puolella, on kenties koko museon tärkein vitriini. Siinä rintamalla ollut luutnantti kouluttaa yhteistoimintaa tuleville tykistö-, jalkaväki- ja pioneeriupseereille. Yhteistoiminnan kouluttaminen on edelleen RUK:n tärkeimpiä tehtäviä.

Käytävän päässä löytyy koskettava kuva Niinisalon ajan koulutusluvuista. Eräiltä kursseilta kaatui joka neljäs. Talvisodan alussa RUK siirrettiin Niinisaloon junalla. Niinisalossa koulun nimi vaihdettiin Upseerikouluksi vuonna 1941. Koulu aloitti toimintansa uudelleen vuonna 1948 Haminassa, Upseerikoulun nimellä, valvontakomission vaatiman keskeytyksen jälkeen.

Reserviupseerikoulu nimenä otettiin käyttöön uudelleen vuonna 1952.

Mielenkiintoisen yksityiskohtana on valokuva, jossa toistaiseksi ainoa RUK:n käynyt presidentti on tauolla päärakennuksen takana perinteisen Kirkkojärven marssin jälkeen. Hän on presidentti Martti Ahtisaari.

Myös Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on suorittanut reserviupseeritutkinnon Helsingissä.

Katso tällä käytävällä myös erikoista postikorttia äidille. Upseerioppilaalla oli lompakossaan postimerkki, mutta ampumaleirillä oli vaikeuksia löytää sopivaa korttia. Upseerioppilas korvasi korti koivun tuohipalalla ja posti sai tuotua tervehdyksen kotiin. Kortti löytyi uudelleen vuosia myöhemmin, kun perikunta löysi kortin kansioiden välistä.

Käytävältä löydät mm. kurssimerkkitaulun. Ensimmäiset 60 merkkiä ovat heraldisesti kiinnostavia, erilaisia ja ainutkertaisia, mutta heraldisesti puutteellisia.

Taulun alaosassa on yhtenä erikoisuutena virolaisten vapaaehtoisten (JR 200) upseeriksi koulutettavien kurssimerkki. Heillä ei ollut kurssinumeroa, vaikka opiskelijoita oli yhteisillä kursseilla mukana. Numeron sijaan merkistä löytyy E eli Estonia.

Virolaisia koulutettiin RUK:ssa seuraavan kerran 1990-luvun loppupuolella uuden itsenäisyyden tarpeisiin.

Yli tuhat naista on suorittanut reserviupseeritutkinnon vuodesta 1996 lähtien. Naisupseerioppilas on ollut kurssinsa priimus kaksi kertaa.

Museon ylätasanteella on Museoviraston entisen tutkijan Ilkka Kaskisen kokoama erikoisnäyttely Hamina – Suomen vanhin varuskuntakaupunki.

Näyttely kertoo kolmen valtakunnan sotilaista Haminassa Ruotsin ajalta 1653-1742. Haminan venäläisyyden ajalta 1742-1917 sekä Itsenäisen Suomen ajalta päivästä 4.5.1918 nykyaikaan.

Pahkajärvihalliin on koottu välineitä ja aseita, joita on käytetty RUK:n koulutuksessa eri vuosikymmeninä.

Ulkokatoksessa oleva maastokuorma-auto on monelle tuttu "Proto". Tämä yli 45 vuotta vanha maastokuorma-auto on hienosti entisöity ja se on museorekisterissä. Myös vanha T-54-panssarivaunu "Nikita" on löytänyt paikkansa museossamme.

Hallin perällä on moottorisahalla veistetty hevonen. Hevosen on veistänyt sieviläinen taiteilija Jorma Heiskanen. Hevonen oli tärkeässä roolissa aina 1950-luvulle saakka RUK:ssa. Viimeiset hevoset poistettiin RUK:n vahvuudesta 1980-luvun puolessa välissä.

Hallin lattia on ns. pajalattia, jossa on noin 36 000 puupalikkaa. Lattia sopii hyvin metalliesineiden käsittelyyn.